EN-tuotestandardit ja CE-merkintä

Betonivalmisosien perusstandardi on EN 13369 Betonivalmisosien yleiset säännöt. Siihen on koottu säännöt, joiden voidaan katsoa olevan yhteisiä kaikille tavanomaisille betonivalmisosille. Harmonisoidut tuotestandardit viittaavat EN 13369 standardiin ja sisältävät tuotekohtaiset täydentävät säännöt. Lisäksi niissä on liite ZA, jossa on kyseisen tuotteen CE-merkintää koskevat säännöt. EN 13369 taas puolestaan viittaa eurokoodeihin ja betonistandardiin EN 206-1. 

EN 13369 vaatimuksia koskeva luku 4 jakautuu materiaalivaatimuksiin, valmistusta koskeviin vaatimuksiin ja valmiin tuotteen vaatimuksiin. Vaatimustenmukaisuuden arviointi on luvussa 6 ja siihen liittyvät laadunvalvonnan tarkastuskaaviot liitteessä D. Lisäksi standardi käsittelee testausta ja teknistä dokumentaatiota ja siinä on useita opastavia liitteitä.

Materiaalivaatimukset ovat viittauksia eurooppalaisiin standardeihin. Kaikille materiaaleille ei kuitenkaan ole soveltuvaa eurooppalaista standardia, jolloin hyväksytään kansalliset säännöt. Esimerkiksi useimpien teräsosien ja nostolenkkien osalta toimitaan vielä betonivalmisosan käyttömaan kansallisilla säännöillä.

Valmistusta koskevissa vaatimuksissa on säännöt jälkihoidosta ja lämpökäsittelystä, puristuslujuuden valvonta vaihtoehtoisesti rakennekoekappaleilla ja jännittämistä koskevia sääntöjä, punosten luisto mukaan lukien. Tehdasvalmistuksessa ei noudateta standardia EN 13670 Betonirakenteiden toteuttaminen joka koskee vain valmistusta työmaalla. Toteutusstandardissa on kylläkin yksi luku elementtirakentamisesta ja sen rakentamistoleranssit koskevat myös elementtirakenteita. Kyseiset toleranssivaatimukset ovat suhteellisen väljiä ja niitä voidaan tiukentaa kansallisesti tai kohdekohtaisesti.

Valmiin tuotteen vaatimuksissa on poikkileikkauksen ja päämittojen toleranssit rakenteellisen toiminnan kannalta, kantokyvyn, palonkeston, ääneneristyksen ja lämmöneristyksen osittamismenetelmät sekä säilyvyys. Murto- ja rajatilamitoitus sallitaan periaatteessa tehtävän myös kansallisilla normeilla, mutta standardit on rakennettu niin eurokoodipohjaisiksi, että tätä vaihtoehtoa ei paljoa käytettäne. Palonkestossa päävaihtoehto on eurokoodiin perustuva REI-taulukkomitoitus, mutta polttokokeet ja laskennalliset menetelmät ovat myös mukana. Säilyvyydessä päädytään viittausketjussa kansallisiin vaatimuksiin, eli EN 206-1 kansalliseen liitteeseen ja eurokoodin kansallisen liitteen mukaisiin betonipeitteisiin.

EN 13369:ssä on useita päätekstiä täydentäviä opastavia liitteitä. Valmistuksen tarkastuskaaviot liitteessä D ovat velvoittavia, ja tehtaan sisäisen laadunvalvontajärjestelmän tulee noudattaa näitä kaa-vioita ja luvussa 6 esitettyjä vaatimuksia.

Tuotestandardit

Kuvassa 3 on lueteltu betonivalmisosien CE-merkintään johtavat harmonisoidut tuotestandardit ja sen jälkeen on kuvattu lyhyesti standardien sisältöä.

Kun mitoitus tehdään eurokoodeilla, voidaan käyttää pienennettyjä materiaalin osavarmuuslukuja Suomen kansallisen liitteen ehtojen mukaan. Ehtojen katsotaan täyttyvän 1-rakenneluokassa tai CE-merkityillä betonivalmisosilla, kun noudatetaan tiukennettuja toleransseja. Pienennetyt osavarmuusluvut ovat betoni- ja jänneteräkselle 1,1 ja betonille 1,35.

Harmonisoidut elementtistandardit

EN 13225 Pilari- ja palkkielementit

Standardissa on täydentäviä mittatoleransseja ja opastava liite kiepahduksen varotoimenpiteistä käsittelyn aikana, ei muuta suunnitteluun liittyvää.

EN 13224 Ripalaattaelementit

Standardissa on täydentäviä mittatoleransseja, TT-laattojen pituussuuntaisia saumoja koskevia sääntöjä sekä sääntöjä leikkausraudoituksesta. Ripojen leikkausraudoitus voidaan jättää pois, jos vierekkäiset laatat on liitetty toisiinsa EN 1992-1-1 luvun 10 mukaisilla leikkausvoimaa siirtyvillä liitoksilla. Jännepunosten ankkurointialueelta ei kuitenkaan saa jättää hakoja pois. Standardissa on myös opastava liite tahattomista negatiivisista momenteista.

EN 1168 Ontelolaatat

Ontelolaatan luonteesta johtuen standardissa on runsaasti suunnitteluun liittyviä sääntöjä, jotka joko täydentävät eurokoodia tai poikkeavat siitä. Laatan mitoitussääntöjä annetaan leikkauskestävyydelle, yhdistetylle leikkaukselle ja väännölle, lävistykselle, pistekuormille, kolmelta reunalta tuetuille laatoille ja halkaisuvoimille. Leikkauskestävyys varmistetaan liitteen J mukaiselle täyden mittakaavan testillä.

Standardissa on myös vähimmäismittoja ja punosten sijoittelua koskevia sääntöjä ja mittatoleranssit, joten EN 13369:n mittatoleransseja ei käytetä ontelolaatoille ollenkaan. 

Opastavissa liitteissä on laataston suunnitteluun liittyviä sääntöjä poikittaisesta kuorman jakautumisesta, levyvaikutuksesta, tahattomista kiinnitysvaikutuksista, liittorakenteen leikkauskestävyydestä ja liitosten suunnittelusta. Myös +palonkestävyys on esitetty opastavassa liitteessä ja tätä kirjoitettaessa sitä ollaan muokkaamassa velvoittavaksi.

Ontelolaatoille on julkaistu ns. kansallinen soveltamisstandardi SFS 7016, jossa on otettu kantaa niihin vaatimustasoihin ja mitoitusasioihin, jotka voidaan päättää kansallisesti. Siinä on otettu huomioon eurokoodin kansallinen liite. SFS 7016 sisältää myös aikaisempiin tyyppihyväksyntöihin pohjatuvan paloluokituksen, jota käytetään Suomessa kunnes EN 1168:an tulee velvoittava eurooppalainen palomitoitus.

EN 13747 Kuorilaatat

Kuorilaatan velvoittavassa osassa on runsaasti detaljisuunnittelusääntöjä koskien mm. raudoitusta, ansaita, minimimittoja ja toleransseja. Standardissa on useita suunnittelusääntöjä sisältäviä opastavia liitteitä. SFS-EN standardin kansallisessa esipuheessa on suositukset mitä opastavia liitteitä käytetään Suomessa. Ne koskevat jäykisteripoja ja kevennyksiä, liittolaatan monoliittisuutta, tukien ja rau-doituksen ankkuroinnin suunnittelua ja lenkkien ankkurointikapasiteettia.

Muut

Muissa tuotestandardeissa on lähinnä tuotteelle ominaisia toleransseja ja yksityiskohtien suunnittelusääntöjä.

 

CE-merkintä  

Tuotestandardein liitteessä ZA on määritelty mitkä ominaisuudet kuuluvat CE-merkintään. Liitteessä on myös esimerkkejä, miten tiedot esitetään CE-merkinnässä. CE-merkintä tarkoittaan, että ilmoitettujen ominaisuuksien standardin mukaisuus on osoitettu valmistuksen yhteydessä, eikä niihin voi enää kohdistaa uusia tarkastustoimenpiteitä. Tuotteen käyttäjän, betonivalmisosien kohdalta yleensä päärakennesuunnittelijan, on varmistettava, että tuote ilmoitettuine ominaisuuksineen soveltuu aiottuun käyttötarkoitukseen ja täyttää rakennuskohteen mukaiset vaatimukset.

Betonivalmisosien CE-merkintään kuuluu pakollisena niin sanottu ilmoitetun laitoksen suorittama valmistajan laadunvalvonnan varmennus. Tähän sisältyy tehtaan ja sen sisäisen laadunvalvonnan jatkuva valvonta, arviointi ja hyväksyminen, eli se vastaa hyvin pitkälle Suomen määräysten mukaista pakollista tarkastettua valmistusta.

Kantokyvyn ja palonkeston ilmoittamiseen on kolme vaihtoehtoista tapaa, kuva 4. Ne perustuvat EU:n komission ohjeeseen Eurokoodeista ja niiden käytöstä CE-merkinnässä (Guidance Paper L).

Elementtien CE- merkintämenetelmät.

Menetelmä 1 soveltuu yksinkertaisille pitkinä sarjoina valmistettaville tuotteille. CE-merkinnässä ilmoitetaan mitat ja materiaalitiedot, joilla kantokyky voidaan laskea käyttömaassa voimassa olevalla normilla. 

Menetelmässä 2 ilmoitetaan kantokyky ja palonkestävyys Eurokoodeilla ja käyttömaan kansallisella liitteellä mitoitettuna.  Tämäkin menetelmä sopii vain suhteellisen vakioiduille tuotteille.

Menetelmä 3 on tarkoitettu tiettyyn kohteeseen yksilöllisesti suunnitelluille elementeille. CE-merkinnässä viitataan kohteen suunnitelmiin. Suunnittelussa voidaan käyttää voimassa olevaa normia, eli Eurokoodeja tai toistaiseksi myös Betoninormia. 

Menetelmissä 2 ja 3b mitoitus ja palonkesto ovat valmistajan tehtäviä ja ne sisältyvät CE-merkintään.

Normijärjestelmien ristiinkäyttö ei pääsääntäisesti ole luvallista. Kuormissakin on eroja. Koko rakennuskohde tulisi suunnitella joko Suomen normeilla tai Eurokoodeilla, paitsi jos elementtien sisäinen mitoitus ei vaikuta muuhun rakennusrungon mitoitukseen. Vastaavan rakennesuunnittelijan tulee huolehtia Suomen määräysten mukaisesti siitä, että osasuunnitelmista muodostuu rakenteelliset vaatimukset täyttävä kokonaisuus.

Valmistajalle ja varsinkaan asiakkaalle ei CE-merkintään siirtyminen ole itse tuotteen ja sen laadun kannalta suuri muutos. Laadunvalvonta ja dokumentointi systematisoituvat rakennustuotedirektiivin menettelyjen mukaiseksi.

Betonirakenteita koskevien ohjeiden muutokset

Suomen rakentamismääräyskokoelman kantavia rakenteita koskeva B-sarja uudistetaan. Eurokoodien tullessa käyttöön muu rakenteiden suunnitteluohjeisto poistetaan. Samalla tuotteita, toteutusta ja kelpoisuuden toteamista koskevat määräykset ja ohjeet päivitetään.

Kaikkia kantavia rakenteita koskevat määräykset ja ohjeet kootaan RakMK osaan B1. Materiaalikohtaiset täydentävät ohjeet numeroidaan eurokoodien mukaan, joten betonirakenteita koskevat ohjeet tulevat RakMK osaan B2.

Eurokoodeihin viitataan niin, että ne ovat hyväksytty suunnittelumenetelmä Suomen kansallisten liitteiden mukaan käytettynä. Ne eivät kuitenkaan sulje pois muita rakennusvalvonnan hyväksymiä menetelmiä. Vaikka vanhat B-sarjan suunnitteluohjeet poistetaan, saa niitä toistaiseksi käyttää.

Yleiskaavio keskeisistä liittyvistä säädöksistä ja standardeista

yleiskaavio

Rakenneluokat poistuvat

1900-luvun puolivälissä betoninormeihin tulleet rakenneluokat perustuivat alun perin betonin valmistuksen vaativuuteen. Niihin liittyy myös suunnittelun ja rakenteen valmistuksen vaativuus, rakenteen merkitys, valvonta ja osavarmuusluvut. Eurokoodeissa ja muissa eurooppalaisissa standardeissa ei tällaista luokitusta ole. 

Seuraamusluokat CC1, CC2 ja CC3

Rakenteen merkitys eli mahdollisen vaurion seuraamukset katetaan eurokoodeissa seuraamusluokilla, jotka otetaan huomioon muuttamalla kuormien osavarmuuslukuja. Suurten seuraamusten luokassa CC3 on osavarmuusluku 10 % suurempi ja vähäisten seuraamusten luokassa CC1 10 % pienempi kuin keskimmäisessä luokassa CC2. 

Kun suunnitellaan vanhalla B-sarjalla ei käytetä seuraamusluokkia.

Toteutusluokat 1, 2 ja 3

Betonirakenteiden toteutusstandardi SFS-EN 13670 sisältää kolme toteutusluokkaa siten, että tarkastustaso kasvaa luokasta 1 luokkaan 3. Numerointi on siis päinvastainen kuin poistuvissa rakenneluokissa. 

Toteutusluokka1 vastaa likimain poistuvaa rakenneluokkaa 3. Sitä voidaan käyttää vain seuraamusluokan CC1 rakenteille ja mitoituksessa saadaan käyttää korkeintaan betonin lujuutta C20/25.

Toteutusluokka 2 vastaa likimain poistuvaa rakenneluokkaa 2. Sitä voidaan käyttää seuraamusluokkien 1 ja 2 rakenteille, ei kuitenkaan korkealujuusbetonille (eli betonin lujuuden yläraja kasvaa luokasta K40 luokkaan C50/60).

Toteutusluokka 3 on valittava seuraamusluokan CC3 rakenteille, korkealujuusbetonille tai kun toteutuksen katsotaan vaativan erityistä pätevyyttä tai joiden valmistaminen niiden rakenteellisen toiminnan varmistamiseksi edellyttää erityistä huolellisuutta.

Toteutusluokat koskevat vain työmaatöitä, eivät tuotestandardin mukaan valmistettuja elementtejä (betonivalmisosa). Ne kuuluvat aina tarkastettuun valmistukseen tai CE-merkittäessä sitä vastaavaan ilmoitetun laitoksen suorittamaan laadunvalvonnan varmennukseen (vaatimustenmukaisuuden osoittamismenettely 2+). Niitä voidaan käyttää kaikissa seuraamusluokissa.

Osavarmuusluvut

Seuraamusluokka otetaan huomioon kuormien osavarmuusluvuissa, mikä tarkoittaa, että murtumistodennäköisyyttä säädetään tarkoituksellisesti seuraamusluokan mukaan.

Eurokoodimitoituksessa materiaaliosavarmuuskertoimien perusarvoja 1,5 betonille ja 1,15 raudoitukselle voidaan käyttää kaikissa toteutusluokissa. 

Poistuvaa rakenneluokkaa 1 vastaavia pienennettyjä osavarmuuslukuja 1,35 betonille ja 1,1 raudoitukselle voidaan käyttää toteutusluokassa 3 kun määritellään toteutusstandardin SFS-EN 13670 toleranssiluokka 2.

Samoja pienennettyjä osavarmuuslukuja voidaan käyttää betonivalmisosille kun valitaan vastaava tiukennettu toleranssiluokka. 

Mittatoleranssit

Toteutusstandardissa SFS-EN 13670 on poikkileikkausmitoille ja raudoituksen sijainnille toleranssiluokat 1 ja 2. Tiukempi luokka 2 on edellytys materiaaliosavarmuuskertoimien pienentämiselle toteutusluokassa 3. Toleranssit vastaavat likimain poistuvien rakenneluokkien 1 ja 2 toleransseja RakMK B4:ssä.

Betonin lujuusluokat

K-lujuusluokat poistuvat ja siirrytään eurooppalaisiin C-lujuusluokkiin, joissa ilmoitetaan lieriö/kuutiolujuus. Yleisesti käytetyt lujuusluokat K35 ja K40 poistuvat. Niitä lähimpiä lujuusluokkia ovat C25/30, C30/37 ja C35/45. Myös korkealujuusbetonin lujuusluokat muuttuvat niin, että lieriölujuus kasvaa 5 MPa portain suurimpaan lujuuteen C90/105 asti.

Teräsluokat

B2 ehdotuksessa ei ole lueteltu hyväksyttyjä betoniteräslaatuja. Niiden tulee kuitenkin vastata suunnittelussa käytettyjä arvoja, olla SFS-standardin mukaisia ja sertifioituja. Eurokoodimitoituksessa betoniterästen tulee olla SFS-EN 1992-1-1 liitteen C-mukaisia. 

Suunnitteilla on laatia alla olevan mallin mukainen taulukko, joka voitaisiin lisätä SFS-EN 1992-1-1 kansalliseen liitteeseen.

Teräsluokkakaavio

Henkilöpätevyydet

Suunnittelijan pätevyyttä koskee edelleen RakMK A2. Luokitusten muutokset aiheuttavat A2:een päivitystarpeen.

Työmaan betonityönjohtajan pätevyysvaatimukset on ehdotettu lisättäväksi RakMK A1:een nimikkeellä kantavien rakenteiden erityisalan vastuullisen työnjohtajan pätevyys. B2 ehdotuksessa on lisäksi betonielementtien asennusta johtava työnjohtaja sekä tuotteiden valmistukseen liittyvät valmisbetonin valmistuksesta vastaava henkilö, prosessinohjaaja, betonilaborantti ja betonielementtitehtaan työnjohtaja.

Tuotehyväksynnät

Tuotehyväksyntämenettelyt (CE-merkintä, käyttöselosteet, tuotevarmennus, tarkastettu valmistus) on säilytetty likimain sellaisenaan. B1:een on siirretty ne vaatimukset, jotka annetaan määräystasolla. 

On pyritty täsmentämään, että tuotteen vaatimustenmukaisuus tarkoittaa, että tuote on sitä koskevan spesifikaation (esim. standardin) mukainen. Kelpoisuus tarkoittaa, että rakenne tai tuote on käyttökohteen vaatimusten mukainen. 

Säilyvyys

Säilyvyyden osalta B2 ehdotus viittaa seuraaviin standardeihin kansallisine liitteineen:

  • betonipeite SFS-EN 1992-1-1
  • betoni SFS-EN 206-1
  • betonointi ja jälkihoito SFS-EN 13670

Betonistandardin SFS-EN 206-1 kansallinen liite

B2-ehdotuksen yhteydessä tarkastellaan myös säilyvyysvaatimuksien päivitystarvetta. Tarkastelu kohdistuu lähinnä eri rasitusluokissa hyväksyttäviin sementtilaatuihin, vähimmäissementtivaatimuksiin (liittyen sementtien kehittämiseen hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi) sekä pakkasenkestävyysvaatimuksiin. Tarkoitus on, että kansallinen liite ei ole enää RakMK:n liite vaan siirtyy standardeihin vuonna 2010 pidettävän lausuntokierroksen jälkeen. 

Toteutusstandardin SFS-EN 13670 kansallinen liite

EN 13670 Betonirakenteiden toteutus arvioidaan julkaistavan suomenkielisenä SFS-EN standardina kesällä 2010. Se kattaa suurelta osin RakMK B4 betonirakenteiden valmistusta, laadunvalvontaa ja kelpoisuuden toteamista koskevat asiat. B2-ehdotuksen laadinnassa sisällöt verrattiin keskenään, poistettiin B4:stä EN 13670 standardin kattamat asiat ja samalla laadittiin ehdotus EN 13670 kansalliseksi liitteeksi. Tarkoitus on, että kansallinen liite julkaistaan lausuntokierroksen jälkeen erillisenä kansallisena soveltamisstandardina.

CE-merkittyjen ontelolaattojen mitoitus>

Lähes kaikki suomalaiset ontelolaatat ovat jo CE- merkittyjä. Sivuilta www.inspecta.fi löytyvät 18 ontelolaattatehtaan sertifiointitiedot. Kaikkia laattatyyppejä on saatavana CE- merkittynä. Eurooppalaisen standardin sisällöstä johtuen ns. märkätilojen kololaatat eivät vielä saa CE- merkintää.

CE- merkityn tuotteen mitoitus voi olla käyttöalueella hyväksytyn mitoitusmenetelmän mukainen. Tällä hetkellä Suomessa on mahdollista mitoittaa RakMK:n tai eurokoodijärjestelmän mukaisesti. CE- merkintä tarkoittaa, että tuote on suunniteltu ja valmistettu hyväksytyn eurooppalaisen EN- tuotestandardin mukaisesti. Betonivalmisosilla tuotestandardi ei yleensä sisällä suunnittelusääntöjä. Ontelolaatta on tästä kuitenkin poikkeus. 

Ontelolaattojen tuotestandardissa on tarkat suunnittelusäännöt mm.

  • ontelolaatan pään halkaisulle
  • leikkaus- ja vääntökestävyydelle, sekä näiden yhdistelmälle
  • saumojen leikkauskestävyydelle
  • lävistyskestävyydelle
  • pistekuormakestävyydelle
  • liitteessä G on ohjeet palomitoitukselle. Tämä on suomessa otettu standardissa SFS7016 kansallisesti hyväksytyksi menetelmäksi.
  • jne..

Nämä mitoitussäännöt pohjautuvat eurokoodiin. CE- merkityt ontelolaatat täyttävät standardin EN 1168:2005 + A2:2009 liitteen ZA ja kansallisen soveltamisstandardin (NAS) SFS 7016 vaatimukset. Ontelolaattojen mitoitus on hallittavissa parhaiten silloin, kun ontelolaatat mitoitetaan eurokoodin sääntöjen mukaisesti. Tämän vuoksi suosittelemme, että ontelolaattojen osalta valmistajalle/ punossuunnittelijalle toimitetaan eurokoodin mukaiset kuormat. 

Kuormatiedoissa on selkeästi esitettävä ainakin 

  • kuormaluokka (A, B, C…),
  • seuraamusluokka (CC3…CC1)
  • suunnittelukäyttöikä
  • rasitusluokka ja
  • paloluokka

Kuormatietojen esittäminen on syytä tuoda esille jo ontelolaattojen tarjousasiakirjoissa.

RT Standardisointi

Liity postituslistalle