Rapatut julkisivut

Eristerappauksella tarkoitetaan suoraan lämmöneristeen päälle tehtäviä kolmikerros- tai ohutrappauksia. Eristerappausjärjestelmät koostuvat lämmöneristyslevyistä rappausalustana, lämmöneristeiden ja rappausverkkojen kiinnikkeistä, rappausverkoista, lämmöneristeiden kiinnitysalustasta ja rappauslaasteista. 

Rapatut julkisivut

Yleistä

Järjestelmät ovat materiaalivalmistajien kehittämiä siten, että järjestelmän materiaalit sopivat yhteen. Suunnittelija valitsee järjestelmän markkinoilla olevista vaihtoehdoista.

Rappauksen valinta rakennuksen julkisivuksi on lähinnä arkkitehtoninen valinta. Tällöin rakennuksen julkisivulle asetetaan korkeat ulkonäkövaatimukset. Rappauksella on mahdollista antaa erilaisia muotoja ja värejä. Rappauspinnan struktuurilla voidaan myös vaikuttaa julkisivun ilmeeseen.

Arkkitehtonisten vaatimusten lisäksi rakennesuunnittelussa tulee ottaa huomioon/by 46

  1. Ilmastolliset rasitukset
    • Sade ja kosteus
    • Rakenteen jäätyminen
    • Lämpötilojen vaihtelu
    • UV- ja lämpösäteily
  2. Mekaaniset rasitukset
    • Rakenteen oma paino
    • Tuulen paine ja imu
    • Erilaiset törmäys- ja iskukuormat
    • Muodonmuutokset ja liikkeet
  3. Rasitusluokitus
    • Tavanomainen rasitus
    • Voimakas rasitus
    • Erityisrasitus

Rakennuksen rasitusluokan valitsee rakennesuunnittelija seuraavien tekijöiden perusteella:

  • Rakennuksen korkeus
  • Rakennuksen sijainti
  • Julkisivun saderasitusta alentavat rakenteet
  • Kylmä/lämmin rakenne

Rakennuksen julkisivuille tulevan viistosateen määrä kasvaa rakennuksen korkeuden kasvaessa. Tavanomaisen ja voimakkaan rasituksen rajana voidaan pitää 2-4 kerrosta rakennuksen sijainnista riippuen. Kaupunkien tiiviisti rakennetuissa keskustoissa voivat muita selvästi matalammat rakennukset ja suojaisat sisäpihat kuulua alempaan rasitusluokkaan. Erityisrasitukselle altistuvat mm. rakennusten sokkelit ja perusmuurit. Julkisivun voidaan katsoa altistuvan eritäin voimakkaalle rasitukselle suurten järvien ja meren ranta-alueilla/by 46.

Pitkän käyttöiän kannalta tärkeimpinä tekijöinä pidetään rapatun julkisivun huolellista kosteusteknistä suunnittelua ja materiaalien pakkasenkestävyyden varmistamista. Eristerappaukset ovat toiminnaltaan ns. tuulettumattomia rakenteita, joten rakenteeseen pääsevän kosteusmäärän on oltava mahdollisimman vähäinen ja kuivumisen on oltava mahdollista. 

Kosteusteknisessä suunnittelussa otettava huomioon

  • Rappausalustan ja laastiyhdistelmien toimivuus
  • Liitoskohtien toimivuus
  • Halkeamien vaikutus ja liikuntasaumat

Suunnitteluperusteita ja –ratkaisuja on esitetty laajasti julkaisussa by 46.

Rapatut julkisivut 2

Elementtitehtaalla valmistetut eristyirappauselementit

Kun lämmöneristeiden asennus ja niiden sääsuojaus eri vahvuisilla laasteilla siirretään työmaalta tehtaalle tulee toteutuksesta kustannustehokas.

  • työmaalle jää vain mahdollinen tasoitus, saumojen täyttö ja pinnoitus
  • ei erillistä työmaalla tehtävää sääsuojausta
  • työmaalla tehtävät työt voidaan useimmiten tehdä nostokorista, ei raskaita telineitä
  • lämpö voidaan kytkeä päälle heti vesikaton teon jälkeen kuten sandwich-elementtitaloissa.

Ohutrappaukset

Rappauskerrosten kokonaisvahvuus on ohutrappauselementeissä yleensä n. 5-10 mm. Valmistusmenetelmät vaihtelevat riippuen materiaaleista ja tehtaalle soveltuvasta teknologiasta.

Kuva 19.  Esimerkki ohutrappausrakenteesta, Alsecco

1. Jos käytetään lamellivillaa (vuorivilla, jossa kuidut ovat kohtisuorassa julkisivua vastaan) lämmöneristeenä niin järjestelmä perustuu eri rakennekerrosten väliseen tartuntaan. Sisäkuori valetaan muottiin asennettua lämmöneristettä vasten, jolloin eriste kiinnittyy betoniin sementtiliimalla ja betoni tunkeutuu osittain eristeen sisään. Mekaanisia kiinnikkeitä käytetään vain yli 20 m korkeudessa olevissa julkisivun osissa varmistamaan kestävyys tuulen imua vastaan. Asentaminen muottipintaa vasten takaa suoran rappausalustan ja oikomisten tarve jää vähäiseksi.

Lämmöneriste suojataan säärasituksia vastaan muotista irrottamisen jälkeen ohuella laastikerroksella tai suojakerros + lasikuituverkko voidaan asentaa muotin pohjalle ennen eristeiden asennusta. Vuorivillan etuna voidaan pitää palamattomuutta ja hyvää alkalien sietokykyä.

2. Lämmöneristeenä voidaan käyttää myös tarkoitukseen soveltuvia EPS-levyjä, jolloin eristeiden kiinnitys sisäkuoreen syntyy tartunnalla betoniin ja lisäkiinnitykset tehdään säänkestävillä muovi/rst-kiinnikkeillä rappaustoimittajan ohjeiden ja voimassaolevien käyttöselosteiden mukaan. Kiinnikkeiden määrä ja sijoittelu esitetään rakennesuunnitelmissa.

EPS-rakenne on villarakennetta kevyempi. Koska vuorivillan ja EPS:n lämmön johtavuudet ovat likimain samat painaa lämmöneristävyydeltään samanarvoinen vuorivillalla tehty rakenne huomattavasti enemmän kuin EPS-rakenne.

EPS-levyt muodostavat lujan ja alkaleja kestävän alustan rappaukselle. Hyvä lämmöneristävyys perustuu umpisoluisessa rakenteessa olevaan liikkumattomaan ilmaan. EPS vettyy hyvin hitaasti, ei lahoa eikä johda vettä kapillaarisesti. EPS säilyttää puristuslujuutensa ja lämmöneristävyytensä myös kosteissa olosuhteissa. EPS:lle on ominaista, että lämmöneristävyys paranee lujuuden kasvaessa.

Rappauksen aluslevyt valmistetaan vaikeasti syttyvänä S-laatuna, jonka palotekninen luokka on eurooppalaisissa paloluokissa vähintään E. S-laadun eristeisiin lisätään valmistusvaiheessa n. 0.5 painoprosenttia heksabromosyklododekaania (HBCD). S-laadun eriste kutistuu nopeasti pois liekkien tieltä ja samalla bromi-yhdisteet jäähdyttävät liekkiä ja estävät näin syttymistä. S-laadun eristeiden käyttö lisää eristeiden käytönaikaista paloturvallisuutta.

EPS-ohutrappauksia on käytetty Keski-Euroopassa ja muissa Pohjoismaissa paljon. Suomessa rakenteen yleistymistä kerrostaloissa on jarruttanut RakMk E1, jonka mukaan P1-luokan rakennuksen ja 3-4 –kerroksisen P2-luokan rakennusten ulkoseinissä tulee käyttää pääosin vähintään B-s1, d0 –luokan tarvikkeita. Määräysten mukaan lämmöneriste voi olla tätä heikompaa, mikäli se on suojattu ja sijoitettu siten, että palon leviäminen eristeeseen sekä palo-osastosta ja rakennuksesta toiseen on estetty. Rappausta ei E1 ohjeen mukaan pidetä yleensä riittävänä suojana eristeelle.


Kuva 20. Keskikokoisissa ja suurissa ikkunoissa villakaista jatkuu alaspäin ikkunan puoleen väliin saakka. Kuitenkin niin, että villakaistan max. korkeus on 800 mm
Kuva 21. Pienissä ikkunoissa (600x600) villakaista jatkuu alaspäin ikkunan alareunaan saakka.

Kuva 22. EPS-ohutrappaus, ikkunadetalji

Ympäristöopas 39:ssa on käsitelty palavan eristeen käyttöä ulkoseinissä P1-luokan rakennuksissa. Siinä on esitetty, että riittävän suojauksen saavuttamiseksi sisäverhouksen, aukkojen ympärillä olevan palokatkon sekä ulkoverhouksen tulee kunkin täyttää puolet kyseisessä tapauksessa osastoivalta rakenteelta vaaditusta palonkestoajasta.

TTY on tehnyt polttokokeita EPS-ohutrappausrakenteille ja ehdottanut polttokokeiden perusteella suositeltavia palosuojausdetaljeja. Ikkunoiden yläosaan ja sivuille sijoitetaan villakaistat, jotka täytyy tehdä lamellivillasta, koska se soveltuu muilta ominaisuuksiltaan parhaiten käytettäväksi eristerappausrakenteissa.

Detaljien soveltuvuus ja EPS:n käyttö kerrostalojen ulkoseinien ohutrappauksiin täytyy kuitenkin tapauskohtaisesti varmistaa paikkakunnan paloviranomaisilta.

Kolmikerrosrappaukset

Kolmikerrosrappaus tehdään tehdasasennuksena niin, että sisäkuorielementti valetaan muottiin alimmaksi.

Valun jälkeen levymäiset mineraalivillalämmöneristeet (mineraalivilla, jossa kuidut ovat julkisivun suuntaiset) asennetaan tuoreen valun päälle. Pohja- ja täyttörappauskerrokset 20 mm tehdään tehtaalla elementin ollessa vaaka-asennossa. Rappauksen lujituksena käytetään kuumasinkittyä verkkoa, joka ankkuroidaan sisäkuoreen ruostumattomilla kiinnikkeillä. Saumojen viimeistelyrappaus ja pintarappaus n. 6 mm tehdään työmaalla.


Kuva 23. Esimerkki kolmikerrosrappauksesta (ParmaRappaus). Ylempi kuva ennen pin- tarappausta ja alempi pintarappauksen jälkeen.
Kuva 23-1

Kuva 24. Kolmikerrosrappaus, ikkunadetalji. ParmaRappaus.

Lämmöneristeet ja rappaus voidaan asentaa sisäkuorielementin ulkopintaan myös työmaalla. Lämmöneristeenä käytetään tarkoitukseen soveltuvaa mineraalivillaa tai EPS-eristettä. Rappauksen kiinnitys sisäkuoreen varmistetaan kiinnitysheloilla. Työmaalla tehtävät ohut, kaksikerros- ja kolmikerrosrappaukset soveltuvat erityisesti korjausrakentamiseen.

Tehtaalla tehtävän kolmikerrosrappauksen etuna on edellä mainittuihin ohutrappausvaihtoehtoihin verrattuna, että lopputuloksessa on muottipinta tasoitettavana pintana. Tällöin sisävalmistustöiden työmenekki pienenee. 

Suunnittelijan kannalta etuna on valmistajan laatima kattava detaljikirjasto.

Lämmöneristeet ja rappaus voidaan asentaa sisäkuorielementin ulkopintaan myös työmaalla. Lämmöneristeenä käytetään tarkoitukseen soveltuvaa mineraalivillaa tai EPS-eristettä. Rappauksen kiinnitys sisäkuoreen varmistetaan kiinnitysheloilla. Työmaalla tehtävät ohut, kaksikerros- ja kolmikerrosrappaukset soveltuvat erityisesti korjausrakentamisen.

Kuva 25. Työmaalla eristerapattu seinä, ohutrappaus.
Kuva 26. Työmaalla eristerapattu seinä, kolmikerrosrappaus.