Paikallista ja kotimaista raaka-ainetta

Betonin valmistuksessa käytetty kiviaines on uusiutumaton luonnonvara. Betonirakentaminen ei todellisuudessa kuluta kiviainesvaroja, sillä käyttöikänsä päässä betonirakenteet murskataan ja syntyvällä kierrätyskiviaineksella voidaan korvata neitseellisiä luonnon kiviaineksia esimerkiksi maarakentamisessa. 

Kivitainestaulukko

Kiviaineksia, eli hiekkaa, soraa, kalliomursketta ja sepeliä käytetään Suomessa laaja-alaisesti tie- ja katurakentamisessa, erilaisiin talonrakentamisen ja infrarakentamisen kohteisiin sekä kiviaineksena asfaltin ja betonin raaka-aineena. Kiviaineksen kulutus riippuu erityisesti asukasmäärästä ja asukasmäärän muutoksesta siten, että kiviainesta kuluu eniten siellä missä väkiluku kasvaa ja rakentaminen on vilkkainta. Vuoden 2016 lopussa Suomen väkiluvun ollessa 5,5 miljoonaa asukasta ja neitseellisen kiviaineksen kulutus Suomessa on noin 80 milj. tonnia vuodessa eli noin 14,5 tonnia vuodessa asukasta kohti (Lähde: Kiviaineshuollon kehittäminen). Betonikiviainesten osuus tästä on noin 10 % eli 8–10 miljoonaa tonnia vuodessa.

Etenkin suurten kaupunkien läheisyydessä hyvälaatuisesta luonnonsorasta on jo pulaa. Näin ollen luonnonsoran ja -hiekan käyttö on vähentynyt ja kalliokiviaineksen tuotanto kasvanut. Kalliokiviaineksen osuus on kasvanut Suomessa käytetystä kiviaineksesta merkittävästi sen ollessa tällä hetkellä noin kaksi kolmannesta kaikesta käytettävästä kiviaineksesta. Luonnonsoraa pystytään myös korvaamaan murskatulla kiviaineksella, jota saadaan esimerkiksi teiden ja tunneleiden rakentamisen sivutuotteena.  

Kalliokiviaineksen käyttöön siirtymiseen on kolme selvää syytä. Merkittävin syy on rakentamisalueiden läheisyydessä olevien soravarantojen ehtyminen sekä sora-alueiden lupaehtojen kiristyminen. Lupaehtoja myönnettäessä harkitaan keskenään maisema-arvojen säilyttämistä, pohjavedensuojelua ja elinkeinoelämän toimintaedellytysten turvaamista. Toinen tekijä on kiviaineksen käyttökohde ja lopputuotteen laatu. Tutkimukset ovat osoittaneet, että teiden ja katujen rakentamiseen sekä asfaltin ominaisuuksiin on kalliokiviaineksen käytöstä jopa hyötyä. Kolmas pääsyy kalliokiviaineksen käytön kasvuun on louhinta- ja murskaustekniikoiden kehitys.

Betonin kannalta riskinä ovat betoniteknisesti heikkolaatuisen kalliokiviaineksen käyttö silloin, kun kohtuullisilla tuotanto- ja kuljetuskustannuksilla ei hyvälaatuista kiviainesta ole saatavilla. Betonissa kiviainesta on noin 1,7–2,0 tonnia/ betoni-m3 jakautuen hienoon ja karkeaan kiviainekseen sekä vähäiseen määrään filleriä.

Korvattaessa luonnonsoraa kalliolla betoni on kiviaineksen käyttökohteista vaativin. Karkeat kiviainekset voidaan korvata kalliopohjaisilla tuotteilla, mutta toisen puolen eli hienon kiviaineksen korvaaminen kalliosta valmistetuilla tuotteilla edellyttää huolellista tutkimusta.