Seinien mittasuositus

Seinäelementtien suositeltava maksimikorkeus on 3,6 m. Kuljetustekninen maksimikorkeus on yleensä 4,2 m. Tähän mittaan sisältyvät myös nostolenkit sekä elementistä ulos työntyvät tapit yms. Jos rakennekorkeus vaatii korkeamman seinäelementin käytön, niin elementti suunnitellaan käännettävänä ja nostolenkit sijoitetaan myös elementin sivulle.

Seinäelementtien suositeltava maksimipituus on 8-9 m. Elementtijakoa suunniteltaessa on hyvä huomioida kohteessa käytettävä nostokalusto, jotta ei suunniteltaisi liian painavia elementtejä.

Mahdollisesta jatkuvasta sortumasta aiheutuvat kuormat kasvavat seinäelementin pidentyessä ja se on huomioitava (l > 3 m elementeissä).

Seinien paksuuden valintaan vaikuttaa käyttökohde, kuormitukset, yläpuolisten elementtien tukipintojen vaatimukset sekä palo- ja äänitekniset asiat sekä määritellyt elementtien liitostavat. Jäljempänä on suosituksia seinien paksuuden valintaan eri käyttökohteissa.

Eurokoodin mukaan rakenteen voi määritellä seinäksi, jos rakenteen pituuden suhde paksuuteen on vähintään 4 ja joiden kestävyystarkastelussa otetaan raudoitus huomioon. Kaikki tätä lyhyemmät rakenteet määritellään pilariksi ja ne rakenteet, jotka täyttävät seinän ehdot, mutta niihin kohdistuu pääsääntöisesti tasoa vastaan kohtisuora taivutus, mitoitetaan laattoina. (SFS-EN 1992 - 1-1+A1+AC)

Seinien mitoituksessa on otettava huomioon pysyvät-, muuttuvat- ja onnettomuuskuormat.

Kuormat aiheuttavat seinärakenteille puristus-, leikkaus- ja taivutusrasituksia. Tämän vuoksi seinää tarkastellaan levy- ja palkkirakenteena. Poikkeuksina ovat maanpaineseinä, jota rasittaa omaa tasoa vastaan kohtisuora kuorma, sekä väestönsuojan seinä, jota rasittaa seinää vastaan kohtisuora painekuorma, minkä vuoksi niitä tarkastellaan laattarakenteina.

Elementtikuvissa kaikki tarvittavat mitat ovat selkeästi esitettyinä. Kuvista ei tehdä elementtien valmistuksessa mittauksia.

Lisätietoja kohdista Väliseinät ja Julkisivut

Kellarin seinät

Kellarin seiniin kohdistuu yleensä rakennuksen seinistä suurimmat pystykuormitukset. Seinät toimivat usein myös rakennuksen jäykistävinä seininä ja ulkoseinillä kellarin seiniä rasittaa lisäksi maanpaine. Tämän takia kellarin seinät tehdään yleensä raudoitettuna. 

Kellariseinien suositeltavat paksuudet ovat 160, 180, 200 ja 240 mm. Käytettävä paksuus määritellään kuormitusten mukaan.

Kellarin seinien yläpuolinen runkojärjestelmä vaikuttaa seinien rakenteeseen. Pilari-palkkirunkoisissa rakennuksissa on edullisinta viedä elementtipilarit kellarin lattian tasoon, jolloin kellarin seinät voivat olla suoria levyjä ja asennusaikana seinät voidaan tukea suoraan pilariin. Jos elementtipilarin alapää joudutaan sijoittamaan kellarin katon tasoon, on kellarin seinissä yleensä käytettävä pilasteria. Pilasterin koko määräytyy yläpuolisen pilarin koon ja kuormitusten perusteella. Mitoituksessa noudatetaan BES-järjestelmän mittasuositusta. Seinien elementtijako suunnitellaan siten, että pilasteri sijaitsee vain elementin toisessa päässä.

Väliseinät

Raudoittamattoman seinän pienin paksuus on 120mm. Muita käytettäviä paksuuksia ovat 160, 180, 200 ja 240 mm.

Kantavan ja jäykistävän seinän suositeltava minimipaksuus on 180mm.

Asuinrakennuksissa huoneistojen välisen seinän minimipaksuudeksi suositellaan 200mm. Toimisto- ja liikerakennuksissa väliseinät saattavat olla myös 240 mm. Palo- ja äänitekniset ominaisuudet on otettava huomioon seinien suunnittelussa.

Ulkoseinän sisäkuorielementit

Ulkoseinällä olevien sisäkuorielementtien suositeltava minimipaksuus on 120mm.

Asuinkerrostaloissa ja rivitaloissa, ulkoseinällä käytettävien sisäkuorielementtien suositeltava paksuus on pääsääntöisesti 150mm. Palo- ja äänitekniset ominaisuudet on otettava huomioon suunnittelussa.