Kivitalo on hiljainen

Erityisesti asuinrakennuksille on määritelty vaatimukset sekä ilma- että askelääneneristävyydelle. Ilmaääneneristävyys riippuu rakenteen massasta ja jäykkyydestä. Betoniseinät ja -välipohjat varmistavat hyvän ääneneristävyyden.

Äänieristys talossa

Vuonna 2018 voimaan tullut Ympäristöministeriön asetus 796/2017 asettaa vaatimukset asuinhuoneistojen väliselle ilma- ja askelääneneristävyydelle. Ilmaääneneristys ilmaistaan äänitasoerolukuna DnT,w ja askelääneneristystä kuvataan askeläänitasoluvulla L’nT,w+CI,50-2500. Äänitasoeroluvun DnT,w tulee olla huoneistojen välillä vähintään 55 dB, jolloin voimakas puhe ei kuulu seinän läpi. Ilmaääneneristyksen vaadittu taso saavutetaan ontelolaattavälipohjalla ja 180–200 mm paksuilla väliseinillä.

Ilmaääneneristävyydessä rakenteen tiiveydellä on suuri merkitys, koska pienikin rako voi heikentää eristävyyttä merkittävästi. Myös tässä suhteessa oikein tehdyt massiiviset rakenteet ovat kevyitä luotettavampia.

Askeläänitasoluku L’nT,w+CI,50-2500 saa huoneistojen välillä olla enintään 53 dB. Asuinkerrostalojen välipohjissa vähintään 240 mm paksu paikallavalettu betonilaatta tai vähintään 500 kg/m2 painava ontelolaatta pehmeillä lattianpäällysteillä tai lautaparketilla täyttää nykyiset vaatimukset. Kun lattianpäällysteenä käytetään mosaiikkiparkettia, kiveä tai keraamista laattaa, tulee käyttää kelluvaa lattiarakennetta. Akustisesti ja asukkaiden tyytyväisyyden kannalta kelluva betonilaatta on paras vaihtoehto. Myös monesti haitalliset matalat äänet saadaan helpoiten kuriin betonivälipohjalla.

Betonipinnat heijastavat ääntä tehokkaasti, mutta esimerkiksi meluesteissä voidaan käyttää apuna seinämän muotoilua ja pinnan rikkomista muilla pehmentävillä materiaaleilla. Sisätiloissa heijastuksia voidaan vähentää sijoittamalla tiloihin ääntä absorboivaa materiaalia.